Raimo Nordman

Metsontie 20, 32210 LOIMAA kk
Puhelin: 050 521 0560, (02) 762 7136

Kuukausikuvat 2014

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Hyvää Uutta Vuotta 2015 Loimaalta!
Joulukuu 2014 Minun Loimaani -sarja
Uudenvuoden aattoiltaisin kokoontuu Loimaan torille ennen kello 21 sankka väkijoukko seuraamaan kaupungin järjestämää ilotulistusta ja siihen liittyvää ohjelmaa. Ohjelma alkoi tänä vuonna klo 20.30 Loimaan torvisoittokunnan sävelillä. Kello 21 puhui Loimaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Teija Ek-Marjamäki. Puheen jälkeen alkoi ilotulitus, jota kesti viitisen minuuttia. Valitsin kuukausikuvakseni heti ilotulituksen alussa ottamani kuvan.

Abban tahdissa
Marraskuu 2014
Järvikuvia olisi ollut tämän marraskuunkin kuukausikuvaksi, mutta sainpa olla 22.11.2014 mukana Tampereelle Palatsiteatterissa Abba Dancing Queen -showssa, josta ottamani kuvan nyt valitsin kuukausikuvakseni. Abbahan oli perinteikäs ruotsalainen yhtye, joka voitti Eurovision laulukilpailun vuonna 1974 kappaleellaan Waterloo. Tampereella Palatsiteatterin puitteet olivat esitykselle upeat ja myös esitys oli huippu luokkaa. Lisää tietoja löytyy teatterista ja sen esityksistä teatterin omilta nettisivuilta osoitteesta palatsiteatteri.fi

Väriloistoa Loimaalla
Lokakuu 2014 Minun Loimaani -sarja
Lapin ruskaloisto ihastutti syyskuussa, mutta löytyyhän niitä värejä myös aivan kodin tuntumasta. Valintani kuukausikuvakseni on Loimaan Hirvikoskelta Kitkonpuistosta lasten leikkialueelta, jossa ruskaan toivat väriä ainakin pihlajat lehtineen ja marjoineen sekä etualan pensashanhikit keltaisine kukkineen. Lehdet puissa olivat vielä pääosin vihreitä lokakuun 3. päivä, jolloin kuva on otettu pienessä tihkusateessa.

Leimuava Suppu-Kotavaaran rinne
Syyskuu 2014
Emme ole Marja-Liisan kanssa milloinkaan ennen käyneet Lapissa ruska-aikaan, vaikka Lapissa olemme käyneet talvisin ja kesäisin jo pitkään pari kertaa vuodessa. Nyt saimme elokuun lopulla sellaisen innostuksen ja päätimme mennä katsomaan Lapin ruskaa Saariselän ja UKK-puiston alueelle. Laitoimme auton junaan Turusta 11.9.2014 illalla ja seuraavana päivänä klo 11 jälkeen olimme Rovaniemen asemalla, josta lähdimme ajelemaan kohti Kiilopäätä. Jätimme auton Kiilopäähän ja nostimme rinkkat selkäämme perjantaina 12.9. noin klo 15.30. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi olimme ajatelleet Suomunlatvan laavun maastoa. Sinne illansuussa vaeltelimmekin ja pystytimme teltan. Yöllä oli ankara pakkanen. Meillä oli mittari mukana, jonka alimmaksi arvoksi tuli -6,9 astetta. Hyvin tarkenimme, mutta teltta oli päältä aivan härmässä. 13.9.2014 aamupalan laitoimme vasta Suomunruoktun autiotuvalla, jossa pakkasta oli ollut aamulla paikalla olleen henkilön mukaan -8 astetta. Suomunruoktulta jatkoimme Aittaojan kautta Salonlammelle ja sieltä Tuiskukuruun. Tuiskukurun autiotuvassa olimme sunnuntain vastaisen yön, joka ei ollutkaan hallayö. Saimme olla tuvalla aivan kahdestaan, kun tuvalle meidän jälkeemme tullut nuori pari päätti vielä jatkaa matkaansa Luirojärven suuntaan. Pitkän yön nukuttuamme matkamme jatkui kohti Luirojärveä. Luirojärvellä ruokailimme odotellessamme saunan vapautumista edellisiltana tapaamaltamme nuorelta parilta. Kun olimme syöneet, olivat he jo saunoneet ja me pääsimme nauttimaan saunan löylyistä. Pulahdimme toki myös Luirojärven raikkaaseen syliin. Luirojärveltä matkamme jatkui Raappanan kammin ohitse Pälkkimäojan laavulle. Laavun maastoon pystytimme telttamme. Laavulle tuli yötään viettämään pari miestä. Yö oli taas pakkasyö, vain pari kolme astetta pakkasen puolella. Hyvin tarkenimme. Jätimme teltan ja osan varusteistamme telttaan ja lähdimme nousemaan Pälkkimäojalta kohti Paratiisikurua, joka oli tunturin toisella puolella. Tunturin rinne oli helppoa kävellä ja matka joutui. Näimme Paratiisikurun ja lähdimme nousemaan kohti Uskelmapään huippua. Aivan huipulla emme käyneet vaan suuntasimme kohti Pirunportille johtavaa kurua. Menimme läpi Pirunportin, joka sinänsä oli jo upea ylivirtauskurua korkealla tunturissa. Pirunportin jälkeen avautui eteemme loistavassa ruskassa kylpevä Muorravaarakanjoen laakso. Mitään niin upeaa ruskaa emme ole enen nähneet, pari pakkasyötä varmaankin olivat sen aikaan saaneet. Rinteestä etelään päin katsottaessa hekui Suppu-Kotavaaran rinne kaikissa sateenkaaren väreissä. Siitä ottamani kuvan valitsinkin nyt kuukausikuvakseni. Suuntasimme rinteestä Lumikurun alaosaan ja lähdimme taas kapuamaan ylös päin. Aivan Lumipään huipun läheltä aloimme taas laskun kohti Pälkkimäojan laaksoa. Pälkkimäojan vartta kävelimme laavulle ja teltallemme. Pakkasimme kaikki tavaramme rinkkoihin ja purimme teltan. Matka jatkui kohti Raappanan kammia, jossa aioimme viettää yön, jos kukaan ei siellä jo olisi. Kammi oli tyhjä ja niinpä saimme toteuttaa haaveemme yöpyä pienessä ja ahtaassa kammissa. Hyvin se onnistui. Tämä yö ei taas ollutkaan pakkasyö. Aamulla ilman aamupalaa lähdimme kohti Luirojärven Hiltonia. Siellä oli rinkkoja seinä täynnä ja maastossa useita telttoja. Menimme suoraan saunalle ja laitoimme saunan lämpiämään. Lämpiämistä odotellessamme laitoimme ja nautimme aamupalan. Aamupalan jälkeen olikin sauna heti kylpykunnossa. Saunoimme ja uimme. Matkaa pääsimme jatkamaan jo heti klo 10 aikaan. Nyt oli tiistai 16.9. Jatkoimme kohti Lankojärveä. Menimme Luirojärven länsirantaa Harrilammelle ja sieltä nousimme Livikönlampien vieritse ja tulimme Palovanganojalle. Jatkoimme Padagovan tulipaikalle asti, vasta sinne pystytimme telttamme. Iltapalalla söimme Marja-Liisan lähimaastosta keräämiä ja paistamia herkkutatteja, joita maastossa oli runsaasti, vähän jo pakkasen vioittamina. Yö oli taas parin pakkasasteen hallayö. Ilman varsinaista aamupalaa lähdimme jatkamaan kohti Lankojärveä. Ylitimme Palovankankoen sillasta, joka oli aivan lähellä Suomujokea ja jatkoimme Suomujoen vartta alajuoksulle eli pohjoiseen päin. Kahlasimme joen yli Rautuojan kohdilta ja viereisellä tulipaikalla laitoimme aamupalan. Lankojärvellä poikkesimme vain hetkeksi ennen kuin jatkoimme kohti Rautulampea. Rautulammen päivätuvalla oli melkoinen ihmispaljous. Ihmisiä meni ja tuli, ruokaa laitettiin ja juteltiin. Taivas oli vetäytynyt tummaan pilveen ja tuuli yltyi tuvalle tullessamme vallan rajuksi. Ruokailun jälkeen lähdimme kuitenkin jatkamaan ja aurinko alkoi taas pilkistellä ja tuulikin alkoi asettui. Jatkoimme Rauatupään ja Kutturapäiden välisessä laaksossa Kutturapäiden rinteessä menevää polkua aina Luulammelle saakka. Luulammen päivätuvassa laitoimme iltapalan ja kuivattelimme makuupussejamme, jotka aamulla olivat jääneet vähän kosteiksi. Teltassa kuitenkin yövyimme lähellä päivätupaa. Aamupalan laitoimme taas päivätuvan puolella ja päätimme nyt viimeisenä vaelluspäivänämme torstaina 18.9. nousta vielä tunturireitin kautta Kiilopäälle. Aivan Kiilopäälle emme nousseet, kun jo aloimme laskeutua kohti Kiilopään tunturikeskusta. Tunturikeskuksessa punnitsimme vaa'alla rinkkojemme painon. Marja-Liisalla oli jäljellä vielä melkein 14 kilon kuorma ja Raimolla lähes 20 kg. Lähtöpainoja emme olleet mitanneet, mutta todennäköisesti olivat kolmisen kiloa korkeammat ja mahdollisesti vielä vettäkin parisen litraa sen päälle. Lähes viikon vietimme maastossa. Yhtään sadetta emme saaneet. Kolme pakkasyötä olimme teltassa, mutta palella ei tarvinnut. Päivät olivat pääosin aurinkoisia ja tuuli ei ollut rajua kuin keskiviikkona 17.9. Hieno reissu, joka ilman muuta kannatti tehdä. Vaelsimme rinkkat selässä 111 km ja muutama kilometri iltalenkkinä vielä ilman rinkkaa sen lisäksi. Tulimme kotiin reissulta Kemijärvi-Kuusamo-Kajaani-Kuopio-Pieksämäki -reittiä ja kotona olimme vasta sunnuntai-illalla 21.9.2014.

Rentouttavassa rantamaisemassa.
Elokuu 2014
Aauringonlasku elokuisena iltana Itä-Suomessa, samana iltana myös superkuu oli täysimmillään. Rentouttavaa oli saunoa ja uida, kun järvi oli kutakuinkin tyyni ja vesikin vielä helteiden jäljiltä hyvin lämmintä. Sellaista voi nautinto olla parhaimmillaan Suomen kesässä.

Kerryn rantamaisemaa
Heinäkuu 2014
Osallistuin vaimoni kanssa Loimaan Lehden lukijamtakalle heinäkuussa. Matka suuntautui Irlantiin, joka yllätti maisemiensa kauneudella. Sumuja ja sateita siellä esiintyy ja siksi varmaan luonto onkin todella rehevää. Kuukausikuva on yhdeltä maisemakierrokselta - Kerryn kierrokselta, joka Irlannin matkoilla yleensä tehdään. Kerryn kreivikunta on Irlannin lounaisosassa. Lisää kuvia matkasta on jollakin aikataululla aikomus nettiin laittaa, mutta tuntuu vievän aikansa. Täältä ne sitten löytyvät, kun ne sivuillemme saan.

Palovaaralla
Kesäkuu 2014
Kesäkuun teimme tänäkin vuonna kaksi vellusta. Kuukauden alussa teimme kahden päivän vaelluksen tyttärenpoikiemme Samulin, Ollin ja Vilhon kanssa. Vaelluskohteena oli Isojärven kansallispuisto Kuhmoisissa. Juhannus oli tarkoitus viettää Saamenpolulla Sevettijärvi-Näätämöjoki-Näätämö-Sevettijärvi -reitillä. Juhannusvelluksemme keskeytyimme kuitenkin juhannusaattoon runsaan sateen vuoksi. Pari yötä suunnitellusta jäi viettämättä maastossa, mutta vaellus oli silti ihan hieno kokonaisuus. Rinkka selässä kävelimme reilussa neljässä vuorokaudessa 82 km. Kuukausikuvaksi valitsin lähellä Näätämöä Palovaaralla ottamani kuvan läheltä yhtä yöpymispaikkaamme. Taisivat juolukanlehdet värjätä pintakasvillisuuden aivan ruskan väreillä. Maisema oli todella upea. Porot liikkuivat koko yön telttamme lähellä, mutta eipä se unta häirinnyt. Tarkkasilmäinen voi löytää kuvastakin poroja ainakin kymmenkunta, eivät ne toki kovin lähellä ole, mutta kuitenkin.
Palovaara on melko laaja tunturiylänkö Näätämön pohjoispuolella. Palovaaralla on monta huippua, joista korkeimmat kohoavat vain vähän yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta eli ei mitenkään korkealle. Maisema on siitä huolimatta oikein kaunista tunturimaisemaa.
Molemmat vaellukset tarjosivatkin upeita maisemia ja kokemuksia. Molemmilla vaelluksilla kannoin nyt Nikon D3s -järkkäriä, johon oli kiinnitettynä Nikor 24-70 ED -objektiivi, valovoimaltaan 2,8. Kameravarustus yksinään painoi noin 3 kg.

Omenapuun kukkia
Toukokuu - May 2014
Tämän kuun kuvaukset olivat pääosin kukkia - rentukoita, narisseja, omenia ja niin edelleen. Valitsin niistä nyt kuitenkin omenapuun kukat, jotka on kuvattu ihan omasta pihasta. Omenapuiden kukinta yhtä lajiketta lukuunottamatta oli runsasta, mutta Maikissa oli vain muutama kukka.

Tulisoihtu taivaalla
Huhtikuu 2014
Valittavana olisi ollut nyt kuvia Lapin hiihtoreissulta, mutta otin kuitenkin kuvan Pieksämäeltä, jossa saimme viettää pääsiäistä nautiskellen. Aurinko oli laskemassa Pieksämäen Pyhäjärvellä pääsiäispäivänä 20.4.2014. Järvi oli vapautunut ennätysaikaisin muutamaa päivää aiemmin. Olimme poistumassa rantasaunalta, jossa oli saunottu ja tietenkin uitu järven raikkaassa viisiasteisessa vedessä, aurinko heitti juuri silloin hienosti säteensä soihduksi pieneen pilveen, joka heijasti pilven järven väreilevään veteen. Muutaman hetken kuluttua oli näkymä poissa. Seuraavana päivänä samainen järvi antoi hyvän lahnasaaliin. Taidolla savustettuna lahna oli oikein maistuvaa.

Melliläjärvi
Maaliskuu 2014
Minun Loimaani -sarja
Upeita kuvausilmoja olisi maaliskuulla ollut, mutta oli niin paljon muita projekteja, että kuvausharrastus jäi vähäiseksi. Yhden kuvausmatkan tein Melliläjärvelle, josta nyt kuukausikuvani. Melliläjärvi on hiekkaharjulle soranoton yhteydessä tehty useamman hehtaarin suuruinen järvi, joka on erinomainen virkitysmiskeidas kesän kuumina hellepäivinä. Loimaan kaupungilla on järven rannassa mökki, jota voi vuokrata myös yksityiskäyttöön. Järveä kiertää kuntopolku. Polun varressa on frisbee -rata, joten alueella voi harjoittaa uimisen lisäksi muutakin virkistystoimintaa.

Sulajoen lähteellä
Helmikuu 2014 Minun Loimaani -sarja
Helmikuu oli kovin pilvinen ja harmaa - pakkaskelejä ei juuri ollut. Kuukausi jää varmaan yhdeksi lämpimimmistä helmikuista. Lunta ei ole ollut kuin alkukuussa. Hiihto onnistui vain Loimijoen jäällä ja tammikuulla tykittämällä lumetetuilla laduilla. Helmikuun loppu oli jo kuin normaali maaliskuun loppu. Valokuvaaminen oli vähäistä. Mielessä on ollut käydä kuvaamassa Sulajoen lähdettä ja sinne lähdinkin pilvisenä helmikuun viimeistä edellisenä päivänä, josta nyt kuukausikuvani. Lähde on Pappinen-Oripää tien lähimaastossa kuusimetsän kätkössä.